Maja suojassa järven rannassa

Trendit

Entä jos emme tarvitse kaupunkeja?

Superkonnektiivisuus ja se, että yhä kasvava joukko ihmisiä joutuu hintojen takia elämään maailman suurkaupunkien ulkopuolella, johtavat siihen, että voimme kohta elää ja työskennellä missä tahansa. Futuristi Sabrina Faramarzi raportoi.

 

Kuvittele: elät kauniissa majassa pittoreskissa ja hiljaisessa kaupungissa, lähellä kaunista järveä – tai ehkä vuoria tai rantaa. Kävelymatkasi ei ole enää huhkintaa ja ruuhkatuntien ryntäilyä, vaan sen sijaan rento 16 minuutin tallustelu. Työpäivän lopuksi saavut kotiin ajoissa viettääksesi illan perheesi ja ystäviesi kanssa, tai ehkäpä harrastuksen pyörteissä. Olet saavuttanut harvinaisen asian: työn ja yksityiselämän tasapainon.

Et ole eläkkeellä tai työtön, yhtiötäsi ei ole sijoitettu uudelleen etkä ole saanut arvonalennusta. Sen sijaan elät maailmassa, jossa joustava työnteko on normi. Savusumu ja kaupungin – joka oli pitkään ainut liiketoiminnan paikka – hiki ovat vain kaukainen muisto. Kohta ihmettelet, miksi et tehnyt tätä jo aiemmin.

Onnistunut ura (tai mikä tahansa ura tietyillä aloilla) liittyi ennen kaupungissa elämiseen tai työskentelyyn – usein pääkaupungissa. Joustava vallankumous saa ihmiset haastamaan status quon. Miksi elää kaupungissa, kun sen ulkopuolella odottaa kokonainen maailma?

Megakaupunkimania

Palataan takaisin todellisuuteen. YK:n mukaan vuoteen 2030 mennessä kaksi kolmasosaa maailman väestöstä elää kaupungeissa(1). Vuoteen 2030 mennessä on itse asiassa todennäköisempää, että nämä ovat megakaupunkeja – eli yli 10 miljoonan asukkaan kaupunkeja. Vuonna 2017 on jo olemassa 47 megakaupunkia. Suurimpia niistä ovat Tokion, Shanghain ja Jakartan kaupunkialueet(2).

Megakaupunkien mukana tulee ongelmia. Lisääntyneet mahdollisuudet vetävät mukaan väkeä, ja taistelu edullisten kotien saamisesta muuttuu yhä kiihkeämmäksi. Työntekijät joutuvat valitsemaan joko huonolaatuisen majasijan kalliista kaupungista tai sen, että he ryhtyvät ”supermatkustajaksi”, jotka elävät kaupungin rajojen ulkopuolella ja matkustavat vähintään 90 minuuttia töihin joka päivä(3).

Tutkimukset osoittavat, että kummankin vaihtoehdon vaatimukset ovat raskaita yksilölle, yritykselle ja yhteiskunnalle. Tämä on huolestuttava tulevaisuudennäkymä työntekijöille ja yhteiskunnille kautta maailman.

Entä jos olisi jokin muu tapa?

Kakkoskaupungit ja satelliittikaupungit

On syytä tunnistaa, että ennustukset siitä, miten megakaupungit kasvavat ja urbanisaatio lisääntyy kautta maailman, ovat juurikin niitä – ennustuksia, jotka perustuvat nykypäivän tapoihin ja resursseihin. Näin ei kuitenkaan tarvitse olla. Itse asiassa megakaupunkien sisäänrakennetut vaikeudet pakottavat yhtiöt miettimään strategiaansa uudestaan jo nyt. Tämän johdosta on syntymässä positiivisempi, demokraattisempi työn tulevaisuus.

Yksi vastaus on ollut uusi kiinnostus satelliittikaupunkeihin. Kyseessä ei ole enää B-luokan vaihtoehto, vaan vaihtoehto vaikeuksille, joita megakaupungit aiheuttavat sekä henkilöille että yrityksille.

Satelliittikaupungit ovat pienempiä kaupunkeja, jotka löytyvät isompien ulkopuolelta. Kyseessä on urbaani suunnittelukonsepti, joka erottaa ne lähiöistä. Kaupunkialueen hallitsemattoman leviämisen sijasta satelliittikaupungit tarjoavat yrityksille mahdollisuuden hyödyntää parempia työympäristöjä ja antaa työntekijöilleen energiaa niin, että näiden ei tarvitse turvautua pitkiin työmatkoihin.

Toinen vaihtoehto on ”kakkoskaupunki” – yleensä maan toiseksi kaupunki pääkaupungin jälkeen. Nämä kehittyvät keskittymiksi osaaville millenniaaleille ja etätyöläisille, jotka nauttivat suurkaupungin vilinästä, mutta ilman suuria kustannuksia.

Euroopassa esimerkiksi Porto Portugalissa ja Göteborg Ruotsissa vetävät puoleensa yrityksiä ja työntekijöitä, jotka haluavat hyödyntää olemassa olevaa infraa ja parempaa työelämän tasapainoa. Tanskan Aarhus (jota kutsutaan jo uudeksi Kööpenhaminaksi) kruunattiin Euroopan kulttuuripääkaupungiksi 2017. Tämä osoittaa, että taidetta – joka on usein syy siihen, miksi ihmiset vierailevat kaupungeissa – voi olla hyvä levittää, jotta yhteisöjä palveltaisiin paremmin.

Kiireinen yökaupunki

Megakaupunkien päivät saattavat olla ohi

 

Konnektiivisuus kompromissien sijaan

Vaikka satelliittikaupungit ja kakkoskaupungit tarjoavat tällä hetkellä houkuttelevan vaihtoehdon megakaupungille, on olemassa vaara, että ne voivat lopulta kärsiä saman kohtalon. Mitä sen jälkeen tapahtuu? Miksi keräännymme yhdyspisteisiin ylipäätään?

Parag Khanna kartoittaa kirjassaan Connectography tulevaisuuden, jossa globaali sivilisaatio on perustunut yhdistävyyteen. ”Yhdistävyys, ei suvereenisuus, on nyt ihmislajin organisointiperiaate”, hän sanoi vuonna 2016 pidetyssä TED Talkissa(4). ”Meistä on tulossa kansainvälinen sivilisaatioverkko, koska kirjaimellisesti rakennamme sitä.”

Hän on tässä oikeassa. Maailma on nyt yhdistyneempi kuin koskaan, ei vain kommunikaation vaan myös toisistaan riippuvaisten globaalien valtojen ja resurssien suhteen. Ajatus kaupungista ainoana paikkana, jossa maailmanlaajuiset yritykset ja osaavat työntekijät pärjäävät, on sokeuttanut meidät muilta mahdollisuuksilta.

Joustavan työn ja sitä tukevien teknologioiden nousun myötä voimme alkaa suistaa myös kaupunkeja jalustoiltaan. Pilvi- ja 5G-teknologiat muuttavat verkkoa ja televiestintää. Voimme siis työskennellä missä tahansa päin maailmaa.

Yrityksen uudelleen koodaus

Kyseessä on visio lupaavasta tulevaisuudesta. Kuinka paljon paremmin yrityksemme toimisivat, jos voisimme valita osaajat joukosta ihmisiä välittömän postinumeromme ulkopuolella? Kuinka erilaisilta tiemme näyttävät ilman valtavaa päivittäistä työmatkaliikennettä? Kuinka paljon puhtaampi ilmamme olisi? Kuinka paljon onnellisempia olisimme työntekijöinä?

Miettimällä uudestaan, missä teemme työtä, voimme uudelleenkoodata koko yhteiskuntamme. Tekemällä työtä lähellä kotia paikallisissa yhteisöissämme voisimme lisätä mahdollisuuksia tehdä vapaaehtoistyötä, viettää laatuaikaa perheidemme kanssa, lähentyä uudelleen ystäviimme ja tutustua henkilöihin yhteisössämme.

Kun väestöt on jaettu uudelleen maiden halki, vauraus voidaan myös jakaa tasaisemmin. Tämä muuttaa tapaa, jolla julkiset palvelut, mukaan lukien poliisi ja terveydenhuolto, rahoitetaan, ja sitä, kuinka ne palvelevat yhteisöä.

Tämä voi kuulostaa idealistiselta, mutta se ei ole epärealistista. Joustava työskentely tekee työn ja mahdollisuuksien demokratisoinnista läheisemmän mahdollisuuden kuin koskaan. Tavoiteltavana on maailma, jossa asuminen on edullista, työmatka on lyhyt ja nautinnollinen, työelämä on tasapainossa ja sinä, perheesi ja yhteisösi voitte paremmin kuin koskaan. Niin kauan kuin olet yhteyksien päässä, ei ole väliä, missä teet työtä.

 


Sabrina Faramarzi on Isossa-Britanniassa toimiva futuristi, journalisti ja trendien ennustaja.

Lähteet:

(1) https://apnews.com/40b530ac84ab4931874e1f7efb4f1a22

(2) https://en.wikipedia.org/wiki/Megacity

(3) http://www.pewtrusts.org/en/research-and-analysis/blogs/stateline/2017/06/05/in-most-states-a-spike-in-super-commuters

(4) https://youtu.be/i_y5gbEQPvw